Vähän aikaa sitten rippikoulua pitäessäni mieleeni nousi keskustelujen pohjalta jännittävä ajatus. Mitä jos koko ihmiskunnan historia onkin oppimismatka? Matka jonka päämääränä on oppia Rakastamaan.

Alussa emme osanneet rakastaa koska meillä ei ollut vapaata tahtoa. Ja niinkuin ihmisen elämässäkin aluksi valinnat tehdään vanhempien käskyjen pohjalta - niitä joko noudatetaan tai niitä vastaan kapinoidaan. Eikä silloin vielä lapsen ymmärrys riitä siihen että hän ymmärtäisi taustalla vaikuttavan syyn - Rakkauden, saatika että osaisi itse tehdä valintoja Rakkauden johtamana. Ihmisen kasvaessa hän alkaa ymmärtää miksi joitain asioita ei tehdä. Toista ei lyödä koska se sattuu ja myöhemmin ymmärretään että se ei ole Rakkauden mukaista. Aikaisemmin niin ei tehty vain siksi että joku kielsi.

Kieltojen mukaan elämisessä tulee helposti se ongelma että kun ei ymmärretä kiellon taustalla olevaa Rakkautta niin kielto tulkitaan väärin ja se muuttuu tarkoituksensa irvikuvaksi. Näitä irvikuvia ihmiskunnan historia on pullollaan. Edes Jeesuksen hyvin suora puhe tästä asiasta ei ollut taikaisku joka auttoi meitä ymmärtämään Jumalan Rakastavaa tahtoa ja sitä että Rakkaus täyttää koko lain, koska se on lain syvin tarkoitus ja päämäärä.

Mutta niin kai se meidän ihmisten elämässä on, me kasvamme hitaasti ja virheiden ja erehdysten kautta. Mutta toivottavasti kuitenkin kasvamme. Onko niin että jatkuvasti vaikeammiksi ja monitahoisemmiksi muuttuvat valinnat ihmiskunnan historiassa ovat välttämättömiä tässä Rakkauden korkeakoulussa? Helpommat tehtävät eivät enää opettaisi meille mitään.